”Nyt laitetaan talous kuntoon ja tehdään kipeitä leikkauksia”, myhäilee Petteri Orpo lehtikuvissa.
Mediat julkaisevat puolueiden kannatusmittauksia ja niiden perusteella ne ovat kilvan ennustaneet, hyvissä ajoin ennen vaaleja, porvarihallituksen syntyä. Ministeriöiden virkamiehet säestävät ja esittelevät tilastojaan ja raporttejaan.
Yksikään oikeistopuolue ei ole selvästi ilmaissut, mistä konkreettisesti leikataan ja millä sitä valtionvelkaa lyhennetään, koska veroja halutaan laskea. Paitsi sitten niillä leikkauksilla.
Muistoissa elää yhä, miten Sipilän hallituksen aikaan pelotti, kun joka viikko uutisoitiin, että taas hallitus aikoo leikata jostakin. Moni leikkauksista vaikeutti pienituloisten toimeentuloa ja elämistä. Osa hallituksen suunnitelmista kariutui, ja leikkauksista ja näennäisistä parannusehdotuksista kerrottiin jo ennen kuin mikään oli valmista ja mietittyä. Piti lopettaa uutisten seuraaminen kokonaan. Niiden aiheuttamassa jatkuvassa epävarmuudessa ja tulevaisuuden pelossa ei pystynyt elämään.
Ja näin meiltä leikattiin …
Ennen Sipilän hallituksen astumista valtaan luvattiin, ettei koulutuksesta leikata. Koulutuksesta leikattiin ja paljon. Ammattioppilaitoksissa jouduttiin vähentämään opetuksen määrää ja laadusta tinkimään. Seuraukset näkyvät koulutuksen keskeyttämisinä ja oppimistulosten heikentymisinä. Näin tehtiin tulevaisuuden velkaa – syrjäytyneistä nuorista tulee aikuisia, joilla ei ole työelämän taitoja. Turhautuneina elämäänsä he voivat joutua yhteiskunnan sivuraiteille.
Viimeisin Pisa-tulos on vuodelta 2018. Siinä painopiste oli lukutaidossa. Vuoden 2015 PISA-arviointiin verrattuna Suomen lukutaitopistemäärän keskiarvo laski 6 pistettä. Suomen pistemäärän keskiarvo laski 16 pistettä vuoteen 2009 ja 26 pistettä vuoteen 2000 verrattuna. Merkille pantavaa on, että heikkojen lukijoiden osuus on kasvanut ja oppilaiden sosioekonomisen taustan vaikutus oppimistuloksiin voimistunut. (OKM)
Porvarihallitus heikensi työssäkäyvien tuloja. Työnantajamaksuja siirrettiin työntekijöiden maksettaviksi. Surullisenkuuluisa Kiky osoitti, miten paljon silloinen hallitus arvosti naisvaltaisten, julkisten alojen henkilöstöä – hoitajia, sosiaalityöntekijöitä, opettajia, varhaiskasvattajia. Tämä vaikuttaa osaltaan nykyiseen hoitokriisiin.
…ja myytiin
Sipilän hallitus kehui vähentävänsä valtion velkaa. Niin se tekikin, myymällä yhteistä omaisuutta, valtionyhtiöitä. Muistattehan Carunan ja mitä sen myymisestä seurasi sähkön siirron hinnoille. Suomen Raskoneen se myi alihintaan Lease Deal Groupille, kauppahinta osakkeista oli 3,2 miljoonaa euroa. Kun Lease Group kolme vuotta myöhemmin myi Raskoneen eteenpäin, hinta oli 30,7 miljoonaa euroa. (TS 11.2. 2023)
Mutta velkaa myös otettiin aiempien hallitusten malliin. Sillä rahoitettiin maatalouden ja yritysten tuet ja etuudet. (Päivän lehti, Vierashuone 23.3. 2019)
Pelastetaan hyvinvointivaltio?
Vaaleja ennen julistetaan vakaumuksella, että kun hoidetaan valtion velkaa, tarvitaan kipeitä päätöksiä. Äänestäjä ymmärtää kipeän päätöksen tarpeen, ja se kohdistuu aina johonkuhun muuhun kuin häneen itseensä. Se kohdistuu pienituloisiin, köyhiin ja tukea tarvitseviin, eikä äänestäjä koe kuuluvansa näihin ihmisryhmiin. Kokoomus lupaa sopeuttaa valtion taloutta kuudella miljardilla eurolla ja höllentää samalla veroja summalla x, se lupaa jarruttaa sote-menoja kolmella miljardilla seuraavan vaalikauden aikana (A-talk, 9.2.). Ja kehtaa väittää, että se pelastaa hyvinvointivaltion. Tämä on mahdoton yhtälö. Li Andersson totesi samassa ohjelmassa, että hyvinvointivaltio on juuri niitä pienituloisia varten, jotka eivät pärjää tuloillaan. Kun kokoomus haluaa ”pelastaa” hyvinvointivaltion, mutta haluaa leikata vähän kaikesta, ei siinä ole mitään logiikkaa. Kokoomus siis lupaa hyvinvointia harvoille.
Hyvinvointivaltiota rakennettiin voimakkaimmin 1966–1990, jolloin käytettävissä olevien tulojen vuosikasvu oli sitä suurempaa mitä pienemmästä tulokymmenyksestä oli kyse. Tutkijoiden mukaan globaalin kilpailuvaltion jaksolla 1990–2017 tilanne muuttui päinvastaiseksi. Erityisen rajua oli muutos Sipilän hallituskaudella. Vauraimman kymmenyksen nettovarallisuus kasvoi 2016–2019 keskimäärin 70 458 eurolla per kotitalous. Lopun yhdeksän tulokymmenyksen nettovarallisuus puolestaan laski keskimäärin 5 346 eurolla kotitaloutta kohden. Myös tuloerot kasvoivat Sipilän hallituskaudella. Raportin mukaan ylimmän tulokymmenyksen tulo-osuus kaikista veron jälkeisistä tuloista on ollut suurin, 26,9%, vuonna 2018. (Kalevi Sorsa -säätiö, Eriarvoisuuden tila Suomessa 2022 raportti.)
Pienennetään verotusta, kiva!
Tuloveroalennus kuulostaa kivalta ajatukselta. Jäisi enemmän rahaa käteen kun kaikki maksaakin enemmän. Tässä on kuitenkin paljon ongelmia. Pienimmistä palkoista ei valtionverotuksessa makseta mitään, veroa maksetaan lähinnä ALV:n ja muiden tasaverojen muodossa sekä kunnallisverona. Vasta noin 3300 euron ja siitä ylöspäin olevista tuloista aletaan maksaa valtionveroa. Mitä isommat tulot, sitä isompi hyöty veronalennuksista on. Keskituloisen hyöty saattaa olla kahdenkympin luokkaa.
Niinpä siis keskituloiset, se suurin ryhmä, sitten voisi maksaa koko ajan vain enemmän veroa? Ei. Puututaan aktiiviseen verovälttelyyn ja kansainvälisten suuryritysten jatkuviin suuriin voittoihin ja verotulojen valumiseen ulkomaisiin veroparatiiseihin. Monikansalliset yritykset pyrkivät välttämään kansallista verotusta kikkailemalla kirjanpidossa ja ohjaamalla voittoja veroparatiiseihin. Näin ne saavat kilpailuetua veronsa maksavien pienten ja kotimaisten yritysten kustannuksella, ja valtioille jää vähemmän rahaa kansalaisten hyvinvoinnin turvaamiseen.
Keskiluokkaisen tavallisen perheen tulotasoon ei kosketa. Vasemmisto on nostanut esiin myös listaamattomien yritysten verotuet.
Pääomatulojen erillisyys tuloverotuksesta ei ole tarkoituksenmukaista ja pääomatulojen verotuksen progressiivisuus tulee palauttaa. Ne erotettiin samasta progressiosta Ahon hallituksen johdolla 90-luvun laman katkaisemiseksi. Ajatus oli sama kuin nykyäänkin, että varakkaammat sitten sijoittaisivat rahaa talouden pyörimiseksi.
Sen sijaan tuloerot kasvoivat ja varallisuus kertyi yhä pienemmälle määrälle ihmisiä.
Puretaan kannustinloukkuja?
Elinkeinoelämä ja työnantajapuoli ja kokoomuksen poliitikot haikailevat kannustinloukkujen purkamista. Tämä tarkoittaa heidän mielestään sitä, että ilman työtä ei elä. Silloin tässä kuvitteellisessa maailmassa työtön (joka on terve) vain menee uusiin töihin. Kun hänet on tehostettu ulos siirtämällä hänen työnsä kovapalkkaisen ammattilaisen oman työnsä ohella tehtäväksi, hän marssii uuteen avoimeen työpaikkaan ja aloittaa uuden työn. Mutta tällaisia työmarkkinoita meillä ei ole ollut vuosikymmeniin.
Sanotaan, että meillä ei ole varaa maksaa sairaista, vanhuksista tai työttömistä. Mitä heille sitten pitäisi tehdä? Mihin he menevät kun raha ei riitä vuokraan, lääkkeisiin ja ruokaan? Jos ei ole varaa ihmisarvoiseen elämään silloin kun kaikki ei ole täydellistä, niin mitä heille sitten tapahtuu? Mihin menee pyörätuolissa vakavan sairauden vuoksi istuva ystäväni? Entä ne lapset ja nuoret, joiden kotona köyhyys aiheuttaa mielenterveys- ja päihdeongelmia? Mitä kokoomuksen kannattajat tekisivät heille? Kun terveydenhuoltoon ei pääse, sosiaalitoimi ei auta, mielenterveyspalveluissa on jonoa, edullisia asuntoja ei työpaikkojen lähellä ole? Mistä saadaan ruokajonojen ruokakassien täyte?
Perusturvasta leikkaaminen ei säästä rahaa. Se siirtää laskun budjetin toiseen osioon. Se on velkaa, jota otetaan ja joka lankeaa maksettavaksi myöhemmin, paljon kalliimmalla kuin mitä aikanaan säästettiin. Jos kallispalkkainen lääkäri siivoaa ja hoitaa kanslistin tehtäviä, hitaasti ja heikommin kuin asiaan koulutettu ammattilainen, se maksaa enemmän kuin niiden ammattilaisten palkkaaminen.
Painajainen toteutuu?
”Hintojen noususta huolimatta nyt pitää leikata työttömien sosiaalitukia ja keventää työssäkäyvien verotusta”, Orpo vakuuttaa lehtiotsikoissa.
Ympyrä sulkeutuu. Jos kokoomus voittaa vaalit ja se pääsee muodostamaan hallituksen, saa taas ruveta pelkäämään, miten selviää seuraavasta neljästä vuodesta. Taas pitää lopettaa uutisten seuraaminen kokonaan ja miettiä keinoja, miten voi pysyä järjissään ja elää jatkuvaa epävarmuuden aikaa.
Tämä painajainen ei saa toteutua.
Tulkkubloggarit
Anna, Riitta ja Marianne